Aino-Kaisa Saarinen

20.01.2015 | Kirjoitukset

Milloin aloitit hiihtämisen?

– Ensimmäisen kerran hiihdin 2-vuotiaana ja 6-vuotiaana aloitin silloisen seurani hiihtokoulussa. Hiihdin paljon kaksoissiskoni Maijan, äitin ja isän kanssa. Kilpailemisen aloitin seurani sarjahiihdoista ja ensimmäiset kunnan ulkopuolella käytävät piirinmestaruushiihdot hiihdin 11-vuotiaana.

Milloin aloitit suunnitelmallisen harjoittelun?

– Ensimmäisen valmentajan sain 13-vuotiaana. Ensimmäiselle leirille osallistuin 14-vuotiaana, leiri oli hopeasomman alueleiri. Samaan aikaan minulle hankittiin ensimmäiset rullasukset, koska leirillä ne piti olla mukana.

Mitä muita lajeja olet harrastanut?

– Olen harrastanut yleisurheilua ja kokeillut siinä kaikkia lajeja. Mieluisimpia lajejani olivat kuitenkin 800m juoksu, keihäs ja seiväshyppy. Ennätykseni kasilla on 2 minuuttia 19 sekuntia, keihäässä 38 metriä ja korkeushypyssä 2,5 metriä. Harrastin myös tanhua. Mutta se loppui lyhyeen, koska tanhutreenien jälkeen piti vaihtaa aina hiihtokamppeet autossa, jotta ehdin hiihtokilpailuihin.

Miksi valitsit juuri hiihdon päälajiksesi?

– Asuimme lapsena ladun varressa, joten oli helppo lähteä harjoituksiin. Hiihdinkin jo pienenä päivittäin. Lisäksi pärjäsin kaikista parhaiten hiihdossa.

Miten vietät nykyään vapaa-aikasi?

– Olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattanut siemenestä asti kirsikkatomaatteja. Jos kaikki menee hyvin, niin ehkä elokuussa pääsen korjaamaan satoa. Lisäksi tykkään kerätä nokkosia, marjastaa sekä sienestää. Vapaa-ajallani pyrin myös tapaamaan ystäviäni.

Mikä on lempiruokasi?

– Poronkäristys muusilla ja puolukkasurvoksella. Ostan joka vuosi nuorten maajoukkuehiihtäjän isältä Sodankylästä kokonaisen poron. Hän valitsee minulle aina paljon sieniä syöneen lihavan poron joka kuljetetaan Hollolaan kylmäautolla.

Mitä muita urheilulajeja seuraat?

– Seuraan ainakin mäkihyppyä, yhdistettyä, alppihiihtoa, koripalloa, yleisurheilua, suunnistusta ja jalkapallon mm-kilpailuja.

Mikä on mieluisin harjoittelupaikka?

– Italian Toblach. Siellä on hyvän ystäväni Stefanie Santerin perheellä ihana hotelli. Ja ennen kaikkea sieltä löytyvät loistavat harjoitteluolosuhteet niin kesä- kuin talviharjoitteluunkin.

Entä mukavin kilpailupaikka?

– Luultavasti Oslon Holmenkollen.

Mitä ohjeita antaisit nuorille urheilijoille?

– Pitää uskoa lujasti itseensä! Uskoa, että huipulle voi oikeasti päästä. Se vaatii tietenkin kovasti töitä, mutta ilman uskoa omiin kykyihin, sinne ei ainakaan voi päästä. Olen huomannut keskustellessani nuorten urheilijoiden kanssa, että he eivät oikein uskalla uskoa, että he voisivat päästä huipulle asti. Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle ja edetä niitä kohti pienin askelmin.

Ennen viime talvea sinulla oli muutama hiukan heikompi vuosi. Mitä teit viime harjoituskaudella toisin, jotta nousit takaisin hiihtomaailman huipulle?

– Harjoittelun ohjelmoinnissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Mutta päätin, että jokaisen harjoituksen on onnistuttava täydellisesti! Kiinnitin myös entistä enemmän huomiota palautumiseen. Lisäksi päätin keskittyä vain niihin asioihin joihin voin itse vaikuttaa. En siis antanut minkään sellaisen asian vaikuttaa minuun, mille en itse voinut mitään. Kaikista vaikeinta oli itseluottamuksen saaminen takaisin huippuunsa. Se kuitenkin palautui hyvien kilpailuiden myötä.

Kuinka paljon harjoittelit viime kaudella?

– En tiedä tarkalleen, koska en jaksanut täyttää harjoituspäiväkirjaa enää kilpailukauden loppupuolella. Mutta uskon, että harjoitusmäärät liikkuivat viime kaudella 750-800 tunnin tienoilla. Eli ulkoilusta pitää todella nauttia, jotta nuin paljon jaksaa harjoitella.

Haastoit muut maajoukkueurheiljat kertomaan oman seuransa nuorille urheilijoille, että ilman doping-aineita voi päästä aivan terävimpäänkin kärkeen. Mistä idea sai alkunsa?

– Harmistuin niin kovasti Tero Similän dopingin käytöstä, että idea vain tuli päähäni yhdellä pitkällä lenkillä toukokuussa. Huippu-urheilussa ollaan vastuussa tulevista urheilun sukupolvista ja meillä idoleilla on mahdollista vaikuttaa heidän ajatusmaailmaan. Urheilu perustuu siihen, että se on kivaa, reilua ja noudatetaan sääntöjä. Urheilussa on kyse niin paljon muustakin, kuin vain tuloksista. Urheilun kautta saa luotua mm. mahtavia ystävyyssuhteita. Mutta ilman yhteisiä pelisääntöjä ei kenelläkään ole kivaa ja koko urheilun olemus tuhoutuu.

Esimerkkiviikko Aino-Kaisan harjoittelusta elokuulta 2013

MAANANTAI

Aamupäivä: juoksu 1h 30min,
sisältää 2 kertaa, 5 kertaa 30
sekunnin juoksuvedot yhden
minuutin ja viiden minuutin
palautuksilla.

Iltapäivä: rullahiihto vapaa
1.35 peruskestävyys+ juoksua
25minuuttia.

TIISTAI

Aamupäivä: rullahiihto perinteinen
1,45 +sauvakävely 1,25 yht 3h 10
min, reipas peruskestävyys.

Iltapäivä: sauvajuoksukävelyä
1 tunti 5 minuuttia. Sisältää
10 kertaa 10 sekunnin
sauvaloikkapyrähdykset.

KESKIVIIKKO

Aamupäivä: rullahiihto 1.45,
sisältää 1.05 vauhtikestävyyttä+
juoksua 10min.

Iltapäivä: lepo

TORSTAI

Aamupäivä: pyöräilyä 3.45

Iltapäivä: juoksua 1 h

PERJANTAI

Aamupäivä: juoksu 15min+
voimaharjoitus koko vartalolle 30
min+ juoksu 35

Iltapäivä: lepo

LAUANTAI

Aamupäivä: sauvarinne 2h, sisältää
2 kertaa 6 min vauhtikestävyyttä
ja 3 kertaa 6 min maksimivauhtia.

Iltapäivä: rullahiihto perinteinen
1.30, todella rauhallinen vauhti.

SUNNUNTAI

Aamupäivä: Sauvajuoksukävely
3.45, kevyt peruskestävyys.

Iltapäivä: Rullahiihto perinteinen
1.40, 10 kertaa 15-20 sekuntia
kovaa, 3 minuutin palautuksellla.

Teksti: Sanna-Leena Perunka
Kuva: Aapo Laiho

Mikkeli

Mikkeli_Torisport_logot_6_2018

Kuopio

Kuopio_Matkus_Torisport_logot_6_2018

Lahti

Torisport 2018 Lahti kumppanit